Pusikot pölisee

Mies yllätti minut ja osti minulle kolmipyöräisen. Tämä on ihan erilainen ajaa kun tavallinen pyörä ja sen kyllä huomasi tänään.

Amulla lähdin tällä pyörällä kaupalle. Menin alamäkeä tukka hulmuten ja hymy naamalla. Olipa yllätys että ajoin pusikkoon, kyllä pusikko pöllysi. Onneksi ei pyörä hajonnut ja minäkin löin vain polveni. Eikä siinä vielä kaikki, se oli sama polvi minkä satutin kun sängystä putosin. Kyllä siinä hymy hyytyi mutta loppujen lopuksi muuten pyöräily meni ihan hyvin.
Tuo sängystä putoaminen... *huoh* Perjantai 13. päivä... Se kertoo kaiken. En itsekkään ymmärrä mitä häsläsin. Meillä on korkea jenkkisänky ja kävin kääntymään, siis vain kääntymään ja sen seurauksena tipuin sängystä muovilaatikon päälle, laatikko meni rikki ja minulla olikin lopputuloksena nirhaumia ja mustelmia siellä sun täällä ja polvi perhanan kipeänä.
 Pitäisköhän harkita kuplamuoviin kääriytymistä? ;)

Leikkejä

Se on aika jännä miten kävin muistelemaan omia ja lasten nuoruuden leikkejä. Kuka muistaa piiloleikin, hipan, polttopallon ja jne.?
Meillä siskon ja minun lapset leikkivät usein 10 tikkua laudalla, mutta sen nimeksi tulikin 10 tikkua silmässä. Jokainen voi päätellä mistä uusi nimi johtui. ;)

Katselin pihassa tikkataulua ja muistelin kuinka kesäisin kokoonnuimme mummon mökille.  Muistan pihasta teltat ja myöhemmin asuntovaunun, oli ulkohuusi, kantovesi ja ulkosauna. Ja mökin seinässä tikkataulu. Minä kun viskoin tikkoja niin ei ne mihinkään tauluun osuneet. Etsin niitä sitten nurmikon seasta.
Ihana pikku muisto lapsuudesta.

Pihasta löytyy myös salkopallo, tai nimitän sitä pöljäpalloksi. Tämä peli on antanut monet naurut, kuntokin kasvaa, käsi tulee kipiäksi ja sormet hellänä kun pallo osuu vahingossa sormiin. Niin kauan kun tämä peli on ollut meillä, niin naurua piisaa . Kokeilkaas vaikka :)

lisää palapelejä

Niinhän siinä kävi että innostuimme enemmänkin palapelien kokamisesta. Ensimmäinen palapeli on kasattu joten kaupalta piti ostaa muutama lisempää.

Ystävä tuli perheensä kanssa kahville ja hänkin tuli kasaamaan. Juttelimme samalla niitä näitä ja palat löysivät paikkansa. Ystävän lapset olivat todella halukkaita auttamaan, mutta ovat sen verran nuoria että pienemmät palapelit sopivat vielä heille. 

Nuorena kasailin paljonkin palapelejä ja ystävän kanssa teimme palapeli vaihtiksia. Monena jouluna ostin pyhiksi palapelin, jota joulun pyhinä sitten kasasimme.

Kun taloon tuli kissoja niin se jäi, koska kissat söivät  paloja tai kantoivat suussansa niitä jemma nimiseen paikkaan. Sen takia nyt kasaamme näitä grillikatoksessa. 

Äitienpäivälahja

Ostin itselleni äitienpäivälahjan: Mummoillen, henkisen mummon käsikirja. Tämä on aivan ihana kirja, siellä on tarinoita jotka saivat minut kyynelehtimään, ihania ohjeita joista joitakin otan käyttöön. Ymmärsin että minussa on asunut mummo jo kauan aikaa. Kirja sai minut myös miettimään että mitä tehtiin ns. ennen , kun nyt kaikki luuhaavat koneilla tai puhelimilla.


Päätin että on aika tehdä mukavia asioita joihin ei kuulu tietokone, tabi tai älypuhelin, joten:

Äitienpäivä aamuna aloimme miehen kanssa pelaamaan ensin pelikorteilla ja sen jälkeen vein grillikatokseen 500 palan palapelin jota kävimme kasaamaan. Kaksin siinä kasasimme ja huomasin että kommunikaatio on ihan erilaista kun yhdessä kasasimme. Rauhallista ja lupsakkaa :)
Milloin sinä olet kasannut palapeliä tai pelannut pelikorteilla enkä tarkoita tietokoneella pelaamista. Kokeile, voit yllättyä kuinka mukavaa se on.

Muutenkin äitienpäivä oli todella mukava. Pidettiin lettukestit kera kakun ja juteltiin porukassa, ystävän lapset riekkuivat pihassa. Lapsilta sain suklaata ja kahvia, mieheltä yrtti/kukka asetelman. Yksinkertaisesti mukavaa.

Ihania uutisia

24.3.2016 sain iloisia uutisia. Minusta tulee mummo. En voi sanoin kuvata sitä ilon ja onnen määrää mitä tunsin.
Ja samantein hurahdin mummoiluun... Tai minussa on asunut pikku mummi jo kauan aikaa.

Innostuin heti neulomaan sukkia ja tumputkin, samalla miettien että minusta tulee mummo.
Mietin että mummolle on monta nimitystä, mummo, mummi, mamma, kissa-mummi jne. Mikähän minusta tulee? Varmaankin kissa-mummi tai sukka-mummi. :)
Mietin myös että olen nuori mummiksi, 47 vuotta, mutta otan ilolla vastaan mummi nimityksen, se ei minua vanhenna vaan olen siitä ylpeä.
Jäin miettimään että millainen mummi haluan olla? Mitä haluan opettaa pienokaiselle? Miten voin olla läsnä lapsen ja vanhempien elämässä tuputtamatta itseäni liikaa? Koska en halua olla sellainen mummi että sotkeentuisin joka asiaan, niitäkin meinaan löytyy.

Olen onnellinen että tulevalla pienokaisella on vahvat tukijoukot ja hömpsähtäneet isovanhemmat, myös isoisovanhempia on vielä elossa. Minusta se on huikea voimavara vanhemmille ja pienokaiselle.

Paljon onnea tuleville vanhemmille ! :)